Eilen illalla palasimme tyttären kanssa sairaalasta kotiin. Lastenklinikalla ei tarvinnut iloksemme viipyä muutamaa päivää pitempään ja pääsimme palaamaan suoraan kotiin. Tytär on luonnollisesti väsynyt kaikkien tutkimusten ja verikokeiden jälkeen, mutta muuten voi hyvin. Diagnoosina autoimmuunihepatiitti, joka on hoidettavissa oikealla lääkityksellä. Tänään haettiin "repullinen" lääkkeitä apteekista - onneksi ajan myötä lääkemäärät pienenevät. Helpottunut olo, kun tuon vakavampaa ei löytynyt - vakava sairaus tämäkin tosin on, mutta hoitoennuste oikealla lääkityksellä on hyvä.

Helsinkiä ei juurikaan ennätetty nähdä, aika meni Lastenklinikalle. Mutta sen verran tarpeeksi nähtiin, että todettiin ettei se kaikki meteli ja hälinä ole meitä varten. Rovaniemen lentokentälle palatessa hihkuttiin ilosta, kun oli niin hiljaista. Lähtö Helsinki-Vantaalta oli kaaottinen, kun oltiin myöhästyä koneesta. Ei päästy sairaalalta lähtemään ajoissa, piti odotella vielä lääkäriä ja niinpä kentällä tuli "vähän" kiire. Onneksi löytyi ymmärtäväinen lentokenttävirkailija, joka auttoi meidät jonojen ohi viimeminuuteilla lähtöportille. 

Elämä siis voittaa täällä jälleen ja elämä palaa vähitellen arkisiin uomiinsa. Joten käsityöpäivityksiä on varmaan luvassa lähiaikoina, kun jaksan tarttua viimeistelemään ja kuvaamaan nuo valmistuneet työt.

Suuret kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille rohkaisusta. Todella ihana oli niitä lukea, kun koneella välillä piipahdin sähköposteja lukemassa.