Tässäpä on viime päivien murheenkryynini ja iloni. Tuota olen kutonut ja purkanut vuoron perään. En vain pysty jättämään sinne virheitä; pakko on purkaa, vaikka järki sanoo, ettei sitä virhettä sieltä kukaan huomaa. Mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa edistyy: kohta ollaan taas samassa kohdassa mihin eilen illalla pääsin.
Revontulen voisi tänä iltana pingotella olohuoneen matolle (kiitokset vinkistä Mammutille) ja vannottaa perheelle, ettei sen päälle sitten astuta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.