Puikot tyhjeni ja kun tyttären pipoakaan en voi aloittaa ennenkuin pääsen ostamaan siihen langat, päätin sitten aloittaa isälleni syntymäpäivälahjaksi suunnittelemani sukat. Ja että vähän saisin haastetta noiden perussukkien tekemiseen, päätin vihdoin ja viimein opetella tekemään sukat yhtäaikaa.

Ensin kokeilin kahden pyöröpuikon kanssa, mutta eipä siitä tullut mitään. Ihan liikaa puikonpäitä, kaapeleita ties sun mitä. Kutakuinkin onnistuin solmimaan itseni siihen sekasotkuun. Vähällä olin jo tarttua sukkapuikkoihin, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla vielä sukkien tekoa yhdellä pyöröllä ja kas kummaa: se tuntuikin yllättävän helpolta. Sen jälkeen kun sain taisteltua aloitussilmukat oikeaan järjestykseen puikoille.

 

Varret kasvaa, vaikka hitaalta tuntuukin. Varmasti tuohon hitaudentunteeseen vaikuttaa lanka ja puikot: tuntuvat Samoksen ja 4,5 mm puikkojen jälkeen aika ohuilta. Mutta kantapäitä kohti ollaan matkalla ja kauhulla jo odotankin kuinka niistä selviän. Pari kertaa olen jo onnistunut kutomaan sukat yhteenkin, mutta onneksi huomannut virheen heti seuraavalla kerroksella, ettei ole tarvinnut ylettömästi purkaa.

Hauskalta tuntuu sukankutominen noin ja varmasti tulen jatkossakin moista harrastamaan. Hihatkin on varmasti kätevä kutoa noin, kun ei tarvitse kerroksia laskella silmät sikkurassa että saa lisäykset kohdilleen. Aina sitä vaan näkyy voivan uutta oppia.